Liskojen yö

Sunnuntai-maanantai-yöt tuppaa olemaan huonoja.
Viikonloppu ei välttämättä riitä enää palautumiseen
ja su-ma yö aivot on jo taas takaisin töissä.
Viime yö oli paha.
Heräsin yön aikana varmaan lähemmäs kymmenen kertaa.
Aivot ei vaan vaihtaneet vapaalle
ja yhdessä vaiheessa olin jo varma,
että vatsatauti iskee.
Ja unessa olin saanut uuden työpaikan.
Prisman kassana.
Prisma oli remontoitu niin,
että siellä oli vain yksi kassa.
Yksi ainoa kassa - ja se olin minä.
Olin autolla liikenteessä keskellä yötä
jollakin pikkutiellä - kuinkas muutenkaan?
Ja auto teki tenän.
Tytär yritti auttaa käynnistämisessä
ja kottero syttyi palamaan.
Paikallinen korjaaja ajaa ohi ja toteaa,
ettei tuosta enää saa ajoneuvoa...
Ja mun pitää soittaa Prismaan,
etten tule kerkeämään ajoissa töihin.
Mutta eihän mulle ole annettu numeroa,
jonne pitäisi poissaolosta ilmoittaa...

Ja herään kellon soittoon.

Olo on kuumeinen ja puolkuollut.
Hakattu.
Särkee.
Koivet prkele särkee taas.
Ja selkä.
Ilmeisesti olen kuorsannut raskaasti,
tunnen sen nielussa ja limakalvoissa,
Ja ilmeisesti olen taas nukkunut silmät puolauki,
kun tuntuu kuin niissä olis rekkakuormallinen hiekkaa.
Ja siltä ne myös näyttävät.
Ei tunnu siltä, että olisin lainkaan nukkunut.
Mutta olenhan minä,
kun kerran heräsin kelloon.
Pientä lämpöä ja kuollut olo.
Pistän duuniin viestin,
että en kuumeen vuoksi tule töihin.
Otan kunnon kipulääkkeen
Ja nukun puoleen päivään.

Eipä tarvii olla oppinut tulkitakseen uneni....