Välillä mulla meinaa hirttää hihna kiinni....

Keskustelin henkilö A:n kanssa.
Hän oli tavannut henkilön B
ja keskustelu oli kääntynyt henkillön B lapsiin.
A kertoi, että B:n "lapset" olivat jo aikuisia,
toinen hyvin menestynyt viiskymppinen
ja toinen pyörätuolissa sairauden vuoksi istuva hiukan nuorempi.
Ja ajattele että se nuorempi on joutunut elämään lähes puolet elämästään pyörätuolissa...
Vastasin, että pyörätuolissa istuva voi elää ihan täyttä elämää, että minusta pitäisi ennemminkin ajatella,
että hän on saanut elää.
Juu ei
On naimisissa ja vaimoparka joutuu hoitamaan.
No mutta, ehkä vaimoparka on onnellinen,
että aviomies elää?
Niin mutta, ei ne ole saaneet edes lapsia, eikä se vanhempikaan ole tehnyt lapsia, henkilö B haluaisi lapsenlapsia.
Ajattele, miten kamalaa.
Ja miten hirveetä se varmasti on B:lle.
Mutta hyvät hyssykät sentään!
Ajatteles, jos he eivät pysty saamaan lapsia?
Tai, jos nuoremman sairaus on periytyvää,
jolloin ei ehkä haluta tehdä lapsia.
Juu ei
Ihan hirveetä elämää, ajatele nyt!
Ei!!!!
Niin en pysty ajattelemaan.
Niin en edes halua ajatella.

Kaikki eivät ole terveitä.
Kaikki eivät pysty lenkkeilemään.
Kaikilla paino ei johdu ruoasta vaan ehkä lääkkeistä tai nestekertymistä.
Kaikki eivät saa lapsia
Kaikki eivät halua lapsia.
Sairauden kanssa voi elää.
Sairaan kanssa voi elää.
Vamman kanssa voi elää
ja vammaisen kanssa voi elää.
Sinun silmääsi ruma voi olla toiselle kaunis ja rakas ja arvokas.
Sinun silmissäsi reppana ja uhrautuja, jonkun "hoitaja" ehkä rakastaa niin paljon, että haluaa hoitaa.
Elämä ei ole mustavalkoinen
Ja elämä on arvokas!
Walk a mile in my shoes...