Oma sukuni on suuri ja meitä on joka lähtöön.
Äitini suku on niin suuri, etten ole tavannut kaikkia serkkujani.
Montaa tätiä ja setää ei siltä puolelta ole hengissä.
Osa on jäänyt ikuisiksi ajoiksi Ruotsiin.
Osa meistä sisaruksista on löytänyt siippansa yhden ja saman suvun sisältä
ja se suku tuntuu minun suvultani,
vaikka sen suvun kanssa minulla ei ole osaa eikä arpaa.
Tästä yhteistyöstä mm
siskonpojat ovat todella lähellä sydäntäni.
Ykkösisäni suvusta tiedän jotakin,
mutta kakkosisän suvusta ei kakkosisä itsekään oikein tiennyt mitään.
Avioiduin suureen, melkein yhtä sekavaan ja aivan ihanaan sukuun.
Siellä myös osa sukua Ruotsissa.
Minulle perhe ja sukulaisuus ei välttämättä tarkoita verisukulaisuutta.
Olen "sisko" ja "mamma" myös monelle,
joiden kanssa ei ole minkäänlaista verisidettä,
mutta todella voimakas yhteenkuuluvaisuus.
Putosiko joku kärryiltä?
Ei se mitään, niin käy monelle muullekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti