Rajankäynti

Rajoista on tapeltu tässä maassa iät ja ajat.
Tapeltu, tapettu, murhattu ja poltettu taloja maan tasalle.
Ja varmaan tappelut jatkuvat niin kauan kuin on olemassa rajoja ja ihmisiä.

Tänään käytiin kaksi hyvinkin erilaista rajankäyntiä.
Kaksi naapuriani keskenään ja minä kuunteluoppilaana
ja sit minä ja mun naapurini omista tiluksista.
Ensimmäisessä oli toisella naapurilla juristi mukana.
Ihan vaan sen vuoksi, että kahnausta ja kahinaa on ollut koko ajan.
Eivät ikäänkuin tule toimeen toistensa kanssa
eivätkä ole puheväleissä.

Ja sit tää tulee paikalle hiukan myöhässä ja höseltäen suoraan terkkarilta antibioottitankkauksesta.
Enkä minä ole riidoissa kenenkään naapurin kanssa,
en koskaan ollut enkä toivon mukaan koskaan tule olemaan.

Tosi tiukka tunnelma, josta minä vtut välitin ja puhuin kaikille osapuolille niin kuin aina olen puhunut.
Maanmittarille ehkä helpotus, että tulee joku vähän sekoittamaan pakkaa.
Ehkä sain tunnelman hiukan helpottamaan.
Juristikin innostui hymyilemään ja kertoilemaan itsestään.
Mutta rikin ja tulikiven katku oli melkein silmiä kirvelevä...

Ja sit käytiin tää mun osuus.
Jolloin tämä "vaikea naapuri" ei enää ollut lainkaan vaikea.
Olimme samaa mieltä kaikesta ja maanmittarikin hiukan rentoutui.
Ei tarvinnut käydä läpi lakipykäliä ja kommervenkkejä
vaikka kaikki kuitenkin tehtiin niiden mukaan.
Sulassa sovussa ihan kaikki,
jopa kustannukset.
No problem!

Ja nyt minäkin tiedän tonttini takarajat tarkalleen
ja mullahan on enempi tiluksia kuin luulin.
Ja nyt suoristetaan vanhaa luonnon mukaan kulkenutta linjaa.

Minä olen pehmeä ihminen,
ja minusta tuntuu ihan helevetin hyvältä, että sopu säilyi tässäkin tapauksessa.